Huhuh helettä

On lämmin heinäkuinen-ilta, lämpötila on lähes 30 astetta kellon lähetessä ilta yhdeksää. Kotona ei ole ilmastointia, mutta konellinen ilmanvaihto pelaa hyvin ja lievittää hieman iltapäivän kovinta kuumuutta. Lisäksi koti on kerrostalon kuudenessa kerroksessa, jossa merituuli vilvoittaa ilmaa, lähes aina. Tämä erikoinen hellejakso on jatkunut Oulussa jo lähes koko kesän, juhannuksena oli viileää ja satoi, samoin yhtenä heinäkuun alkupäivistä. On todella kuivaa, nurmikot kellastuvat ja joet kuivuvat. Ilmatieteen laitos antoi varoituksen vaarallisesta helteestä. 

Onhan tämä jopa vähän pelottavaa, kun kuuluu useimpiin niistä riskiryhmistä, joita helteestä varoitellaan. Sydän- ja verisuonipotilaat, munuaispotilaat, diabeetikot yms. Hankalinta tässä on ehkä se kun ei hikoile. Hiki on elimistön luonnollinen tapa torjua ylikuumenemista. Hiki viilentää ihoa ja saa olon tuntumaan sidettävältä kuumassakin. 

Helle rasittaa sydäntä ja saa aikaan kummallisia, jopa uusia sydänlepatuksia. Siksipä en yksinkertaisesti jaksa tehdä muuta kuin lukea, kuunella äänikirjoa (näistä arvosteluja tämän blogin  toisella sivulla), kirjoittaa hieman tietokoneella ja maata sohvalla. Entäpäs sitten, kun hemodialyysissä meistä potilaista poistetaan kuona-aineita ja nestettä, samalla kun veri kiertää dilayysikoneen kautta takaisin elimistön verenkiertoon. Jopa tämä lyhyt kuvaus antaa vinkkiä siitä kuinka rasittavaa yleensä neljä-viisi tuntia kestävä hoito on. Lääkärit ovat verranneet sitä jopa samaan rasittavuuteen maraton juoksun kanssa. Verenpaineet yleensä laskevat kun elimistöä kuivatetaan, näin helleaikaan on vaikea arvioida sitä kuinka paljon vettä haihtuu hengityksen ja ihon kautta, vaikka ei varsinaista hikoilua tunnekaan. Siksi hoitokin voi olla vaarallista ja sen jälkeinen olotila vaatii täydellistä lepoa. 

Mitään asiaa mikä aiheuttaisi kasvavaa stressikuormaa ei näin helteellä jaksaisi hoitaa. Olenkin todella iloinen, että työkyvyttömyyseläkepäätökseni saapui kesäkuussa. Ja niin se todella on, syksyllä en enää mene töihin. Hirveän omituinen ajatus, mutta toisaalta olo on helpottunut ja levollinen. Työn vaatima 100% panos ei enää minulta onnistunut. Olin todella paljon poissa erilaisten sairausjaksojen takia. Työhalua minulla kyllä edelleen on ja jotain pientä puuhastelua ajattelin elokuussa itselleni kehittää. Lisäksi minun tulee olla hyvässä kunnossa, koska odotan munuaista elinsiirtolistalla. Olethan muistanut tehdä selväksi läheisillesi mitä miltä olet elinluovutuksesta? Voit myös kirjata tahtosi OmaKantaan, jolloin asia on täydellisen selkeä. Joko olet stä mieltä että terveet elimesi pitää säilyttää ja haudata tai polttaa kuolleen kuoresi mukana tai sitten annat ne hyvillä mielin vara-osiksi lääketieteen ja niitä tarvitsevien käyttöön. Minä en teitenkään voi edes ymmärtää muuta kuin positiivisen suhtautumisen elinluovutukseen!

Kohta on helteet ohi ja marraskuun ankeus peittää tienoon. Nautitaan siis vielä näistä harvinaisista hellepäivistä kaikken riskien uhallakin. Kerranhan me tällä vain eletään.