Vihlontaa

Pää kulkee omia latujaan ja kroppa raahustaa perässä. Voihan elämän kevät, ei muuten oo helppoa! Viikko sitten heräsin ja minua paleli. Tiesin heti, että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Edellisenä iltana oli kaikki vielä hyvin. Painokin oli jo tippunut monta kiloa kotiin tulon jälkeen ja olo tuntui ihan ihmismäiseltä. Ja sitten tuli se palelu. Kello oli noin kahdeksan ja lämpöä oli 36.8, jo siitä tiesin että se on nousemassa, koska normaali lämpöni on vain hiukan päälle 35. Menen sängylle takaisin ja mietin mitäpä nyt. Ei mene kauan kun tuntuu, että oksennan ja siitä se sitten alkaa. Mikään ei enää pysy sisällä ja kuume tuntuu vain nousevan. Tärisen holtittomasti ja yritän pitää hyljinnäestolääkkeet mahassa vähintäänkin puoli tuntia. Kuume nousee edelleen ja noin kahden tunnin kuluttua se hipoo jo lukemia 39. Selvä Sepsis. Niin monta kertaa olen tuon saman tunteen kokenut, ettei siitä voi erehtyä. Kunhan itkultani kykenen soitan hätänumeroon ja sieltä luvataan lähettää ambulanssi heti. ...

Mahtavaa olla kotona!  Matka Ouluun vei voimia ja lentäminen täpötäydessä koneessa, puhumattakaan Helsinki-Vantaan tungoksesta oli suorastaan pelottavaa. Mietin sitä virusten ja bakteerien määrää mikä silloin kimpuuni ehkä hyökkäsi kun oma immunopuollustukseni oli laitettu Off-moodille. Esimerkiksi turvatarkastusten kaukaloiden on todettu sisältävän ihan kaikki mahdolliset pöpöt mitä ihmisten mukana voikaan liikkua. Mikäpä siinä jos vastustuskyky on ok, mutta noissa tilanteissa sitä vain miettii oisiko mieluummin pötkötellyt ambulanssin kyydissä seitsemän tuntia kuin ensin Meilahdesta lentokentälle 40 min, sitten lähtöselvitys 20 min, noin tunnin odotus pyörätuolikuljetusta turvatarkastukseen ja portille, siellä lisäodotusta yli tunti, koska lento oli myöhässä, koneeseen ja lento Ouluun tunti. sitten Olunsalosta Oysiin noin tunti. Eli lähes samassa ajassa olisin ollut ovelta-ovelle sairaalassa. Turha stressi ja pelko olisi jäänyt pois ja elimistö saanut levätä.  Kai...