Käsityötä

Käsityötä, on sivu, johon kerään erilaisia kädentaitoja vaativia tekemisiäni. Kudon, askartelen ja ompelen, leivon, maalailen ja kirjoittelen. Kädentaitojen ylläpitäminen on mielestäni tärkeää. Entistäkin tärkeämpää se on nyt, kun kirjoittaminen, kädentaidoista mahtavin, on suurimalla osalla miestä siirtynyt koneella naputteluksi. Kutominen, virkaaminen ja muu käsillä näprääminen, vaikkapa leipominen, ylläpitää sentään jonkinlaista sorminäppäryyttä. Oman käden jäljen näkeminen vaikkapa remppahomissa seinää maalatessa on huikaisevan mahtava kokemus. Semmoinen kokemus, mitä ei saa elokuvaa katsoessa tai kirjaa lukiessa. Käytäkäämme siis käsiämme, me kädelliset olennot!

Nessukkaat, maaliskuu 2019

Nämä hauskat tossut, oavt saaneet suomennoksessa nimen Nessukkaat ja mikäpä sen parempi nimi! Sain vinkin näihin ystävältäni, ja ohje löytyy FB ryhmästä Iloinen villasukka ja neuleryhmä, nimellä Helle-Mari Laid. Valkoiset tossut on tehty Novitan Seitsemän veljestä  ja keltaiset Novitan Nalle langasta. Molemmat on tehty samalla silmukkamäärällä ja puikolla n:o 3, joten kuvasta saattaa huomata, millä tavoin paksumpi lanka vaikuttaa tossun lopputulokseen. Reunasta olen poiminut enemmän silmukoita kuin ohjeessa, jotta tossut pysyvät paremmmin jalassa. 

Soulmates ja Heartbeats -vauvasukkakeräys, maaliskuu 2019

Nämä ihastuttavat vauvasukat on toteutettu Niina Laitisen ohjella Soulmates. Sukat lähtevät toisten samanlaisten kanssa valtakunnaliseen vauvasukkakeräykseen, kohteena minulla OYS:n vastasyntyneet vauvat. On oikeasti ilo tehdä kauniit sukat ja ajatella sitä pientä vauvaa ja hänen perhettään, jotka saavat sukat lahjaksi synnytysosastolla. 
Lankana näissä palepink-sukissa on Novitan baby wool, puikot n:o 3. lankaa meni vajaa 50g. Niina Laitisen ohjeen saa liittymällä FB ryhmään soulumates&heartbeats, sieltä löytyvät myös tiedot yhteyshekilöistä ja siitä miten sukat toivotaan toimitettavan perille. 

Hopeamuotoilijat kurssi, kevät 2019

Hopeamuotoilijat kurssi alkoi tammikuussa ja on ollut ihanaa puuhaa ohjattuna kahden viikon välein ja lisäksi kotona puuhastelua. Aloitin korjailemalla viime syksyn töitä, suurentamalla yhtä sormusta ja tekkemällä loppuun yhden kilpisormuksen. Sitten aloitin korvakorujen parissa. Korvakoruissa käytetään 1,5 mm paksuista hopealankaa ja kooltaan renkaat ovat 11 mm. Aluksi hopelangasta pyöritetään spiraali, joka sitten sahataan renkaiksi. Jokaiseen korvakoruun tulee kolme rengasta, jotka yhdistetään aiemmin tehdyllä pienemmällä renkaalla. Lisäksi siihen lisätään korvakorukoukku ja innostuin myös lisäämään pinet korukivet renkaiden keskelle. Näitä teen varmasti veielä joitakin lisää.

Hopeasaha ja spiraali, joka on tehty hopelangasta.
Sahauksen yhteydessä tulee paljon hopeamurua. 

Tässä valmiita ja puolivalmiit korvakorut. Kivet ovat turkoosit ja helmiäiset. Helmiäsikorut tarvitsevat vielä viimeistelyn eli rumpukiillotuksen. Vasta sen jälkeen voin kiinittää kivet koruihin.

Ystävänpäiväsukat 2019

Nämä kirjoneule Ystävänpäiväsukat ovat Niina Laitisen suunnittelemat ja ne toteutetaan Fb ryhmässä siten, että joka päivä Niina julkaisee yhden kuviokerran. Sukkien tekemiseen kuluu noin 2 vk. Sukat ovat pitkät, polvimittaiset tai jopa pidemmätkin jos säären pituus on lyhyempi. Aina voi itse sovittaa kokoa jättämällä jonkun kuvion pois tai tekemällä kuvion kahteen kertaa. Fb ryhmät ovat Niina Laitinen design ja Taimitarha. Lankana käytettiin Novitan Nalle lankaa. Omaissa sukissani poikkesin Niinan värikoodista siten, että pohjaväriksi määritetty ruskea jäi minulta pois ja otin pohjaväriksi pellavan. Vaalean keltainen ja harmaa täydensivät  nämä hempeän vaaleat sukat. 

Pipo

Lana Grossa lankaa jäi sopivasti pipon tekemiseen. Tämä peruspipo on melko napakkaa kokoa aikuisen päähän. Lapselle sopii paremmin, mutta tarvitsee aluslakin tai vuoren, koska lanka on ohutta, eikä pidä tuulta loitolla. Silmukoita yhteensä 100, aikuiselle 104-108 parempi määrä. Tämä toimii hyvin unipipona, kuten sukat unisukkina. Silloin voi  makuuhuoneen lämpötilaa laskea asteen tai pari ja vähentää samalla omaa hiilijanjälkeä. 

Villasukat

Seuraava villasukkapari syntyi Lana Grossan pehmeästä, liukuvärjätystä langasta. Puikot 3.0mm. Koska minulla oli vain yksi kerä tätä lankaa tuli sukista edellisten tapaan hieman eripariset. Jos molemmat aloittaisi uudelta kerältä niiden kuviointi täsmäisi. Raidoitus ja sävyt ovat kauniit, eikä minua itseäni haittaa vaikka ne eivät ole symmetriset. Näillä unisukilla on nukuttanut makoisasti. 

Lapaset

Koska Roosanauha-lankaa oli riittävästi tein siitä omalla ohjeella kirjoneulelapaset tyttärelle samaan settiin sukkien kanssa. 

Villasukat

Nämä ihastuttavat kirjoneulesukat olivat syksyn 2018 Roosa-nauha kampanjasukkia. Hankin tekopaketin, jossa oli hyvät seikkaperäiset ohjeet, (sukan suunnittelija Mia Sumel) ja riittävä määrä korkealaatuista lankaa (75% villaa, 25% polyamidia). Sukat kudottiin 2,5mm puikoilla.  

HopeaRiidun hopeatöitä

Olen edelleen innostunut hopeatöiden tekemisestä ja ennen joulua ehdin valmistaa muutamia uusia koruja. Olen osallistunut Annukka Pitkäsen (Hopeikko) hopeakursseille ja viime viikolla alkoi uusi, koko kevään kestävä Hopeamuotoilijat -kurssi! Olen innoissani :) 

Kaksi hopea-nahka rannekorua, yksi punottu Oili-ketju,
Korvakorut isän kalvosinnapeista, hopealevystä muotoiltu sormus.

Sama hope-nahka rannekoru, erialislla nahkanyörillä ja toisin päin pujotettuna.

Rannekoru ja sormus, lahja tyttärelle.

Villasukat

Syksy on tullut ja villasukkien kutominen tuntuu taas mielekkäältä. Löysin kaunista uutta Lana Grossan villalankaa Taito Itä-Suomen valikoimasta. Langat tilasin verkkokaupasta ne tulivat nopeasti toiselle puolelle maata. Ostin samalla uudet lyhyet puikot, joita en ollut aimmin käyttänyt. Puikkojen pituus oli mukava käteen, mutta pinnan liukkaus oli ikävä piirre ja koivupuikot veivät pidemmän korren minun käsissäni. Lanka on liukuvärjätty eli raitoja tulee autommaattisesti. En ole vielä oppinut kuinka näistä liukuvärjätyistä langoista saadaan kaksi täsmälleen samalaista sukkaa, onko se edes mahdollista? Vaikka näistä ei samanlaiset tullutkaan tuli kuitenkin samoja värejä ja mielestäni sekä saajasta ne olivat erittäin kivat ja mukavan tuntuiset. Lanka on ohutta ja tähän malliin tehtiin tarkoituksella lyhyt varsi. Kudoin sukat kolmosen puikoilla, seuraavat ehkä 2.5 puikoilla. 

Vanhan lipaston uusi ilme

Lipaston uudistamista olen miettinyt jo pitkään, vuoden verran. Välillä olen ollut valmis laittamaan sen myyntiin ja ostamaan tilalle uudet kalusteet, keittiötä mukaillen. Sitten päätin kuitenkin aloittaa muutostyön ja nauttia siitä. 29.6.2018 se sitten alkoi, alla on kuvat koko muutosprosessista ja kuvien alla enemmän tietoa. Maalasin lipaston Teknoksen Futura sarjan vesiliukoisella kalustemaalilla. Työvälineinä paksu lakkapenselli ja pieni mohairtela.

Tämä mäntypuinen lipasto on ollut meillä jo vuosia ja sen pinta on kellastunut lakkauksen alla.
Tästä kaikki alkoi, lipaston tyhjennys ja vetimien irrotus.

Lattiat suojattiin suojamuovilla, tapahtuihan muutostyöt sisällä, ruokailutilassa.
Tässä lipasto on pesty maalipesulla, joka antaa maalille hyvän tartuntapinnan
aiemmasta käsittelystä huolimatta.

Tässä lipasto on saanut ylleen tartuntapohjamaalin.
Jälkeenpäin toesin, että vanha totuus hyvin tehdystä pohjatyöstä
helpottaa lopputulosta. Eli muista tarkemi ja peittävämpi pohjamaalus! 

Ensimmäinen kerros pintamaalia maalattu.
Ihana maali, joka levittyi hyvin.
ikkunoiden teippaus oli yhtä vaikeaa kuin muistinkin!

Valmista tuli kun viimein parin viikon odotuksen jälkeen
valkoiset, metalliset vetimet saapuivat ClasOlhsonilta.
Olen tyytyväinen lopputulokseen, enkä enää kaipaa tähän mitään uutta keittiökalustetta.
Täyspuinen kaluste kestää aikaa ja sen voi käsitellä aina uudelleen.

Kesäiset maxi-mekot

Kaunis lohenpunainen pellavakangas Eurokankaan palalaarista muuntui yhtenä kesäkuun päivänä keveäksi mekoksi. Kangas oli kutistumisen takia pesty ennen leikkaamista. Kaava oli jo aiemmin hyväksi todettu mekkokaava, jota jatkoin pidemmäksi. Taskut jätin myös pois, joita sitten valmiissa mekossa kuitenkin kaipasin. 

Valmis mekko näyttää tältä.

Toisen mekon musta trikoo oli odottanut inspiraatiota kangaslaatikossa jonkin tovin. Nyt ompelin siitä vanhaa kaavaa muokaten pitkän mekon. Kangas on laadukasta viskoosi trikoota, joka painavuutensa myötä laskeutuu päällä kauniisti. Kaula-aukko on mekon ainut yksityiskohta, helman molemminpuoleisten halkioiden ohella.

Kolmas trikoopala muokaantui mekoksi tyttärelle ja siitä riitti vielä topiksi minulle itselleni. Tämä Pellavatrikoo oli todella ohutta, läpikuultavaa ja erittäin haastavaa myös ommella. Saumurin rullapäärmeen säätöjä piti pitkään hakea, jotta trikoon reuna ei poimuttuisi. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. 

Hennon vaaleanpunainen

 pellavatrikoo erottuu pinkin sävyistä.

Valmis mekko ja toppi

Hopelusikat koruiksi

Ihana päivä hopeatöiden parissa. En ollut ennen juurikaan kokeillut hopeatöiden tekemistä, enkä lainkaan hopeluiskoiden työstämistä koruiksi. Tämä vei mukanaan, eikä vähiten ohjaajana toimineen Annukka Pitkäsen innoituksen kautta. Ihanan päivän tarjosit, kiitos!

Sitten itse asiaan. Ensiksi kaivelin lusikkalaatikon kätköistä rasian, jossa oli kuusi hpelusikkaa. Koskaan eivät nämä lusikat ole olleet käytössä, joten annetaan niille uusi elämä. Lusikat esikäsitellään ennen kurssipäivää, eli Annukka hehkuttaa ne. Se tarkoittaa, että lusikta kuumennetaan tulella hehkuvan punaisiksi ja sitten jäähdtetään. Tämä tehdään siksi, että hopea pehmenee ja sitä on helpompaa käsitellä. Hopea kovettuu käytettäessä ja näin lusikoiden työstäminen ei ilman hehkutusta onnistu.

Innostuin tekemään kaulakorun, pari sormusta ja käsirenkaan ja korvakorut. paljon intoa olisi vileä ollut, mutta aika loppui kesken. Muutama lusikka jäi odottamaan uutta kurssia.

Lusikat ja osa työkaluista sekä tarvikkeita

Kaulakoru lusikoiden kuppiosasta.

Kilpisormus taottuna lusikan kuppiosasta.

Rannekorukokeilu haarukasta.

Pääsiäiskranssi, helppo ja nopea.

Pääsiäinen on taas tulossa ja oveen piti saada piristystä itselle ja ohikulkijoille. Tällä kertaa tein pienen ja söpön karnssin. Vaalenpunaista ja vihreää. 

1. Otetaan sopivan kokoinen styroksrengas. 

2. Päällystetään se vaaleanpuinaisella nauhalla, tässä minulla noin 3cm levyistä hamppunauhaa. Kiinnitin alkupään ja aina välillä nauhan styroksiin nuppineloilla, kätevää ja helppoa. 

3. Vihreää niintä, josta rusetti tehdään, myydään nipuissa näin keväisin melkein kaikissa kaupoissa. Pyöräytä niini renkaan ympärille ja sommittele sopivan kokoinen rusetti. 

4. Viime keväänä Ruotsin Örebrosta ostettu tipu pääsi nyt roikkumaan rnekaan yläosasta, vaihda riippulanka niinen väriseksi tai suoraan niineksi. Katso, että tipu roikkuu oikealla kohdalla. 

5. Valmiiksi kutomani muna pääsee vielä kunniapaikalle vihreän heinärusetin päälle. Ja taas kiinnitys nuppineloilla.

6. Sitten vain kranssi oveen ja odottelemaan Pääsiäistä!

  

Vanha nuortuu taas!

Meillä on olohuoneen pöytänä mieheni isän noin 50 vuotta sitten tekemä mäntypuinen pöytä. Lyhensimme sen jalkoja, hioimme tumman petsin pois, käsittely OsmoColorilla ja pyörät alle, noin kymmenisen vuotta sitten. Tänään käsittelin pöydän uudelleen OsmoColor puuvahalla. Ensimmäisen kerran jäljiltä pinta oli hyvässä kunossa ja sitä ei tarvinnut hio. Käsittely vei aikaa noin tunnin ja oli helppoa. Todennäköisesti käsittelen pöydän kannen vielä uudelleen huomenna, jotta saan toivomani tasaisen ja peittävän pinnan. Huonekalujen käsittely ja muu maalaaminen on luovaa ja palkitsevaa. 

Steariinikävyt kotikonstein

Näin viime syksynä pätkän Strömsö ohjelmaa, jossa tehtiin steariinikäpyjä. Nyt kun kiihkein kynttiläkausi on ohi, ja pussiin on kertynyt jos jonkinlaista kynttilänpätkää oli aika miettiä niiden hyötykäyttöä. Käpyjäkin oli jäänyt syksyn askarteluista sopiva määrä. Teinpä sitten oman versioni steariinikävyistä.

Näitä tarvitset! Kynttilänpätkiä, kuivia käpyjä, kattilan, lasipurkin, pihdit, leivinpapaerilla päällystetyn ritilän. ota myös hanskat ja kaiken varalta lähistölle myös palopeite.

Lisää vesihauteeseen laitettuun lasipurkkiin vähitellen pieniä määriä kynttiläpaloja. Vesi saa kieuhua, mutta pienennä lämpöä kun sulaminen alkaa.

Käpyjä liotetaan hetki sulaneessa steriinissa. Ole tarkkana, koska kaikki on kuumaa. Nosta kävyt pihdeillä ritilälleleivinpaperin päälle.


Kävyt kuivahtavat nopeasti leivinpaperi-ritilä alustalla. Anna niiden kuivaa rauhassa ja pakkaa ne sitten paperipusseihin.

Tai pakkaa kävyt kuten kuvissa näkyy tyhjiin wc- tai talouspaperihylsyihin. nämä valmiit "halot" voi heittää suoraan nuotioon.

Lopun steariinista kaadoin sitten tyhjään kanamunakennoon ja pudottelin sekaan käpyjä. Tästä repäisemällä saadaan kymmenen sytykettä, jotka taatusti palavat.

Helppo mekko töihin

Tiedättehän sen vaatteen, jonka ompelemisesta meinaa tulla ikuisuuskysymys! Minulle tämä vaate oli viime elokuussa leikattu ja melkein valmiiksi ommeltu meko. Sitten tuli stoppi, ja aikaa kului puoli vuotta ennen kuin viitsin taas katsoakaan ompelusta. Sitten sen valmistiuminen kesti kokonaisen tunnin! 

Materiaali on ohut, läpikuultava pellava, joten tein samasta kankaasta hiattoman alusmekon. Hiat ovat siis yksinkertaisesta kankaasta ja puolipitkät, olalta hieman tippuvat. Mekon malli on väljä, joten vetoketjua tai nappeja ei tarvita. Pääntie on avara, hieman venemäinen. Edessä on kaksi paikkataskua. Pituus jää polven yläpuolelle, helma on ommeltu vinosti ja päällikangas hieman laskostuu toiseen laitaan. Helppo työmekko kevääksi!

Muistoseppele isän hautajaisiin.

Ihan ensimmäiseksi päätin, että haluan tehdä muistoseppeleen itse. En välitä ostettavista kukkavihoista, vaikka kauniita ja näyttäviä ne toki ovat. Seppelee sitominen ei ollut minulle ollenkaan tuttua, mutta ajattelin ettei se voi kovin vaikeakaan olla, eikä se ollutkaan. Tämän työstäminen oli myös mitä parhainta surutyötä. isän ajattelminen ja ajatusten sitominen seppeleen oksiin oli tärkeää ja terapeuttista,

Tein havuseppeleen aloituksen kiertämällä yhden oksan renkaaksi ja sitomalla sen tiiviisti metallilangalla. 

Toisessa vaiheessa lisäsin havuja yksitellen seppeleen mutoon ja sidoin ne vihreällä sidontalangalla.

Seuraavaksi suunnittelin koristusta ja valitsin muutamia oksia ja hopelankaa.

Halusin lisätä seppeleeseen kolme valkoista ruusua. Se onnistui hyvin, olin leikannut varret lyhyiksi ja laittanut ne pienee vesiputkiloon. Sellaiseen mihin kukkakaupat laittavat yksittäisiä ruusuja tai kimpuissa olevia orkideoita.

Tässä seppele valmiina. olin erittäin iloinen siitä että tein seppeleen itse ja sain siitä juuri isän ja itseni näköisen. Vaatimattoman kauniin ja yksikertaisen tyylikkään.

Joulukortit!

Vaikka minulla tänä syksynä on ollut paljon vaikeuksia ja suru, niin joulukorttien koristeleminen ja lähettäminen kuitenkin piristi synkkiä päiviä. Valitsin punaisia korttipohjia, erialisia liimattavia koristeita ja tarroja. Näin syntyi melko helposti ja nopeasti persoonallisia kortteja, joiden toivon ilahduttavan vastaanottajia ympäri Suomen.

Suomi 100-vantuut!

Novitan seiysemän veljestä lanka taipui käsissäni Suomi100 lapasiksi eli kotoisimmin vanttuiksi. Kuvio näihin syntyi siinä samalla kutoessa eli ei eukäteissuunnitelun tarvetta, eikä rutupaperia. Lähetin nämä tyttärelleni Ruotsiin ja hän toimitti toisen parin brasilialaiselle poikaystävälleen Saksaan. Molemmille sopivat hyvin ja ovat jo kovassa käytössä. Yhden parin lähetin vielä kylmäkätiselle ystävälleni Helsinkiin.

Heijastin lapaset eli vantuut!

Mustasta Novitan Heijastus langasta kudotut lapaset saivat myös valkoisia raitoja Novitan Isoveli langasta. Innostuin viime vuonna, syksyn pimeiden tullessa kutomaan heijastavasta langasta pipoja, lapasia ja säärystimiä. Nämä mustat langat jäivät kaappiin jemmaan ja nyt uuden syksyn tullessa kudoin niistä vantuut hyvälle ystävlle. Tosin hän ei niitä vielä tiedä saavansa! Heijastavasta langasta kudotutu tuotteet eivåt korvaa tyyppihyväksyttyjä heijastimia, mutta ovat erinomainen lisä syksyn pimeille teille. Heijastin on yhtä halpa henkivakuutus kuin pyöräilykypärä! Käyttäkää niitä.

Mäntymetsän käpykranssi!

Tänä vuonna oli hyvä käpyvuosi. Äitini keräsi minulle pihaltaan suuren laatikollisen käpyjä. Kuivatin kävyt, jotta ne aukesivat kauniisti ja aloin työstämään elämäni ensimmäsitä käpykranssia. Ylhällä valmis kuva ja tässä alapuolella näkykyy alku- ja välivaihe. Yksinkertainen on kaunista.

Styroksrengas, kuumalimaa, väriä, käpyjä, aikaa ja kärsivällisyyttä. 

Kävyt liimataan yksitellen kuumalimalla renkaaseen ja osin toisiinsa kiinni. Renkaan maalasin takapuoleltaan käpyjen värisellä putkilovesivärillä. Väri pysyi kyllä melko huonosti stryoksissa. Pieni rautalankalenkki ripustimeksi valkoista paparinarua ja valkoisia koristehelmiä.