Scootilla vauhtia päivään

Taas on siirrytty talviaikaan. Ikkunasta avautuva maisema on harmaa, koko tienoo peittyy usvaisen harmauden alle. Autojen valot kiiltävät märällä asfaltilla, Destian auto levittää suolamassaa liukautta torjumaan. Talvirenkaat vaihdettiin eilen, osuva ajoitus. Lisää sataa, jotain märkää jotain valkoista. Ulos meneminen ei innosta, edes pyörätuolilla. Sillähän kuitenkin oletuksen mukaan pysyy pystyssä.

Voitte ehkä kuvitella sitä veden, kuran, hiekoituskivien, -hiekan ja -soran määrää mikä pyörätuolin renkaissa sisälle kantautuu. Se on todella likaista, kuin kengät jalassa sisällä kulkemista. Porraskäytävien matot imevät enimmät pölyt, omalla kikkailulla saamme yhdessä mieheni kanssa puhdistettua sinne ison osan katujen saastaa. Oman eteisen paksu kuramatto ei riitä puhdistamaan loppuja sisään kantautuvasta lumesta ja ravasta. Renkaita on lisäksi harjattu, luututtu ja pesty suihkussa, hiton rasittavaa puuhaa.

Kaikelta tältä säästyisi, jos apuvälinelainaamo suostuisi antamaan sisäkäytöön toisen pyörätuolin. Antaako? No eihän toki. Jopa niiltä, jotka vammaisuutensa vuoksi tarvitsevat tuolia, joka ikinen päivä ja joka ikinen hetki, on otettu pois kahden tuolin oikeus. En tiedä miksi, ei tiennyt tämä henkilökään, mutta raha ei liene kaukaa haettu syy.

Jalan leikkauksesta on vajaa kaksi viikkoa, vielä kuukausi täysin varaamatta, siis vähintään. Eli elämä pyörätuolissa jatkuu. Tai ei nyt kuitenkaan ihan kokonaan. Olen nimittäin saanut taisteltua itselleni uudenkarhean OrtoScoot apuvälineen. Tämä Saksalainen keksintö on aivan mahtava juttu! Ja niin yksinkertaisen nerokas, siinä leikattu jalka on eräänlaisen jalkatason päällä polven varassa ja terveellä jalalla potkitaan, samaan tapaan kuin potkulautaa. Pystyasento aktivoi ja voimistaa erityisesti jalkojen ja keskivartalon lihaksia. Tätä en raski tuonne kurakeliin viedä, mutta saatta olla, että töissä piipahdan!

                                                         Get well soon!