Onko toivo elämää ylläpitävä voima?
Viime päivinä on puhuttu paljon elinsiirroista. Itse kertaalleen munuaissiirron kokeena ja uutta mahdollista siirtoa odottavana koen olevani oikea henkilö osallistumaan tähän keskusteluun. Uusi elinsiirtolaki on vihdoin tulossa eduskuntaan. Uuden lain voimaantulon myötä voi meilläkin munuaisen lahjoittaa myös naapurin Maijalle. Enää ei luovuttajan tarvitse ola avioliitossa tai asua samassa osoitteessa elimen vastaanottajan kanssa. Ihminenhän pärjää vallan hyvin yhdellä terveellä munuaisella, miksipä ei siis auttaisi apua tervitsevia? Tässä suhteessa Suomi on ollut takapajula muihin sivistysvaltioihin verraten. Haluaisin usko ja toivon toki, että saavutamme uuden ajan munuaissiirtojen saralla, mutta epäilen kuitenkin, että tilanne ei kovin nopeasti konservatiivisen kansakuntamme parissa muutu. Vielä tällä hetkellä munuaisen saa luovuttaa perheenjäsenelleen, tämä on hyvin yleistä lasten sairastuessa. Silloin jompi kumpi vanhemmista sopii luovuttajaksi ja näin lapsen dialyysihoidot...