Minä ja Maramunu, osa 8

Vuosi on vaihtunut, on uuden vuoden ensimmäinen aamu. Lunta sataa edelleen, kuten satoi koko yön, kaduilla ja pihoilla on vielä hiljaista ja maisema on kietoutunut siniseen, kuin odottamaan mitä kaikkea tämä vuosi meille tuokaan. Tätäpä sitä varmasti moni miettii ja antaa ajatusten askarrella niin menneessä kuin tulevassa. Vuosi sitten samaiseen aikaan pohdin ystävyyttä ja elämää, kirjoitus on hyvä ja se sopisi myös tähän hetkeen, mutta on tässä hetkessä kuitenkin jotakin erilaista, muuttunutta. Se on tietysti rakas Maramunu, minulle ihan uusi, vaikkakin kierrätyksestä saatu. 

Huomasitteko, että vaihdoin otsikon muotoa? Tulin siihen tulokseen, että näin 7,5 viikon jälkeen voin jo kääntää Minän otsikon ensimmäiseksi ja Mara saa ollakin hyvä kakkonen. Tämä kuvaa sitä, että tunnen nyt olevani, hiljalleen toki, mutta kuitenkin lähempänä omaa vanhaa itseäni kuin vuosiin. Tunnen saaneeni energiaani takaisin sitä mukaan kun elimistöni on kuona-aineista puhdistunut (Hb128 ja Krea 94). Olen onnellinen vapaa-ajasta ilman dialyysejä ja odotan innolla kuntoutuksen alkamista ja arjen pyörähtämistä normaalilla tavalla käyntiin. Joka päivä huomaan, että vahvistun ja käsipuntit nousevat sujuvammin. Uusi kahvakuula odottaa, kunnes saan nostaa painoa enemmän kuin kolme kiloa ja teleskooppikävelysauvat odottavat kaupassa hakijaansa.

Innostuneena odotan myös Hopeamuotoilijat –kurssin alkamista Valveella ja Annukka Pitkäsen voimaannuttavaa opetusta. Lisäksi pääsen kevään aikana osallistumaan Kokemusasiantuntija koulutukseen, Munuais- ja maksaliiton edustajana.  Hienoja juttuja siis odotettavissa. Suunnitelmissa on myös pientä sisustuspuuhastelua. Pääsin viime viikolla vihdoin virkistäytymään kampaajalle, Minna Minttu Kukkohovi on ollut luottokampaajani jo yli kymmenen vuotta! Minttu on niin energinen pakkaus, että kouluttautui kampaajan työn ohessa sisutusalalle (SisustusMinnaK), ja samalla kun hiukseni värjättiin katsottiin myös sopiva tapettikuosi keittiön saarekkeen takaseinään. Kokonaisvaltainen virkistäytyminen oli todella tarpeen. Kynnetkin muuten kasvaa, kiitos hyljinnänestolääkkeiden, se jos mikä on taas vuosien jälkeen ihanaa. Voin jopa laittaa niihin muutakin kuin kirkasta suojalakkaa.

Muistathan, että meidän kaikkien pitää osata iloita pienistäkin asioista, 

jotta jaksaa sitten kun taas tulee niitä isompia murheita kannettavaksi.

Tänään en välittänyt pohtia mitään kovin syvällisiä, enemmänkin iloitsen nyt, tästä hetkestä ja hyvästä olosta. Joskus on vain mukava kietoutua onnellisuuden tunteeseen, hyräillä mielessään lempilaulua, halata itseään lujasti ja sanoa ääneen, että mahtavaa, kyllä sinä pärjäät, osaat ja jaksat. Kirjoitin huhtikuussa rakkauskirjeen mielelleni, kyllä, ei ole kirjoitusvirhe, mielelleni ja siinä luki:

"Olet upea, lähes täydellinen minulle. Rakastan sinua, kun olet välillä niin luova ja välillä kutkuttavan ristiriitainen. Meillä on kaikki hyvin, yhdessä olemme vahvoja ja voimme koetella suhdettamme järkevällä pohjalla. Muistathan, että olet aina myös paras ystäväni! Rakkaudella, Riittasi.”

Luin tämän nyt uudelleen ja huomasin, että olen kirjoittanut rakkauskirjeen paitsi itselleni, mielelleni, niin nyt se sopii täydellisesti myös uudelle kumppanilleni Maramunulle. Suosittelen kokeilemaan tätä helppoa luovan kirjoittamisen harjoitusta, kirjoita ylös myös unelmasi ja haaveesi. Mitähän kaikkea ihanaa elämä tuokaan sinulle tulevan vuoden aikana?