Kaupunginsairaalasta taiteen elvyttävään kosketukseen
Näyttää pahasti siltä, että blogini profiloituu sairaalamailmaan ja erilaisiin kohtaamisiin sairauksien kanssa. Antaakohan se sellaisen kuva, että en juuri muuta tee kuin sairastan tai kuljen sairaalassa toimenpiteestä toiseen? Ehkä se antaa, niille jotka eivät minua tunne. Eikä se toki niin ole, ne vain ovat asioita, joista haluan teidän kuulevan ja joista haluan mieleipiteitäni kertoa. Tällä viikolla, olen joutunut läheisen ihmisen mukana kulkemaan Oulun kaupunginsairaalan. Tässä sairaalassa on useita osastoja ja valtava, korkea aulatila, jossa harvoin näkee ketään. Aula kuitenkin mehdollistaa sen, että osastojen huoneissa on sijainnista riippuen ikkunat, joko sinne isoon sisäaulaan tai ulos pihalle. Sairaalaan ja osastolle, jossa äidit, isät, mummut ja papat, rakkaat hoidetaan. Osatolle, jossa annetaan oireenmukaista hoitoa ja hoivaa, ei niinkään enää parantavaa tai kuntouttavaa hoitoa. Osatolla on paljon huoneita ja paljon potilaita. Pienessä huoneessa on ...