Vihlontaa

Pää kulkee omia latujaan ja kroppa raahustaa perässä. Voihan elämän kevät, ei muuten oo helppoa! Viikko sitten heräsin ja minua paleli. Tiesin heti, että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Edellisenä iltana oli kaikki vielä hyvin. Painokin oli jo tippunut monta kiloa kotiin tulon jälkeen ja olo tuntui ihan ihmismäiseltä. Ja sitten tuli se palelu. Kello oli noin kahdeksan ja lämpöä oli 36.8, jo siitä tiesin että se on nousemassa, koska normaali lämpöni on vain hiukan päälle 35. Menen sängylle takaisin ja mietin mitäpä nyt. Ei mene kauan kun tuntuu, että oksennan ja siitä se sitten alkaa. Mikään ei enää pysy sisällä ja kuume tuntuu vain nousevan. Tärisen holtittomasti ja yritän pitää hyljinnäestolääkkeet mahassa vähintäänkin puoli tuntia. Kuume nousee edelleen ja noin kahden tunnin kuluttua se hipoo jo lukemia 39. Selvä Sepsis. Niin monta kertaa olen tuon saman tunteen kokenut, ettei siitä voi erehtyä. Kunhan itkultani kykenen soitan hätänumeroon ja sieltä luvataan lähettää ambulanssi heti. ...

Mahtavaa olla kotona!  Matka Ouluun vei voimia ja lentäminen täpötäydessä koneessa, puhumattakaan Helsinki-Vantaan tungoksesta oli suorastaan pelottavaa. Mietin sitä virusten ja bakteerien määrää mikä silloin kimpuuni ehkä hyökkäsi kun oma immunopuollustukseni oli laitettu Off-moodille. Esimerkiksi turvatarkastusten kaukaloiden on todettu sisältävän ihan kaikki mahdolliset pöpöt mitä ihmisten mukana voikaan liikkua. Mikäpä siinä jos vastustuskyky on ok, mutta noissa tilanteissa sitä vain miettii oisiko mieluummin pötkötellyt ambulanssin kyydissä seitsemän tuntia kuin ensin Meilahdesta lentokentälle 40 min, sitten lähtöselvitys 20 min, noin tunnin odotus pyörätuolikuljetusta turvatarkastukseen ja portille, siellä lisäodotusta yli tunti, koska lento oli myöhässä, koneeseen ja lento Ouluun tunti. sitten Olunsalosta Oysiin noin tunti. Eli lähes samassa ajassa olisin ollut ovelta-ovelle sairaalassa. Turha stressi ja pelko olisi jäänyt pois ja elimistö saanut levätä.  Kai...

Kotimatka alkaa, jännittää. Veriarvot ovat kerrassaan hyviä, Mara porskuttaa. Ei ole mitään hätää. Itse matka hermostuttaa, onhan olo vielä hutera ja kovat kortisonikuurit   heikentäneet ennestäänkin heikohkon lihasvoimaa. Lippu on tilattu ja hyvästä vinkistä myös pyörätulikuljetus koneeseen asti. Onneksi näin, koska kone oli ensinnäkin tunnin myöhässä ja toiseksi se lähti jostain keskeltä kenttää eli bussi ja porrasnousun päästä. Onneksi kaikki kentällä toimii ja sain suoran lift kuljetuksen koneeseen Helsingissä ja Oulussa oltiin myös koneen ovella vastassa pyörätuolin kera. Hieno palvelua Finnavialta, kiitos.  Kentällä saan halata rakasta miestäni, halata, rutistaa, pussata ja olen niin onnellinen. Ja niin väsynyt. Mutta ei auta, ei mennä kotiin vaan mennään siirtomääräyksellä suoraan Oys:n osastolle. Tarkoitus on, että otetaan aamulla verikokeet ja munuaisesta ultraäänitutkimus. Sen jälkeen minua on turha osastolla enää yrittää pitää. Plussa Oys:lle, aamupala, ihanaa läm...

Perjantain iltapäivä vei minut synkkiin mietteisiin. Juuri ennen kello neljää sain kuulla, että Maramunuaisen pinnalla on pienen pieni hyljintään viittaava rejektio, on, mutta kuitenkin niin pieni, ettei se näytä pahalta. Kuitenkin se hoidetaan voimakkaalla kortisonilääkityksellä. Viitenä seuraavana päivänä saan kortisonia suoraan suoneen, huomattavan korkeita annoksia. Näin toivotaan rejektio pysäytettävän.  Kortisoni on todellakin huippu aine, mutta myös melkoinen myrkky. Elimistöön kerääntyy väkisin lisää nestettä ja jo hyvällä alulla ollut nesteen poistuminen tyssää ja paino nousee takaisin, vaikka virtsaa edelleen hyvin tulee. Tätä tilannetta lisää myös insuliinitarpeen lähes kolminkertaistuiminen tiputuspäivinä. Insuliinipumppu ei mitenkään pysynyt hommassa mukana vaikka basaali veteli yli 200%:lla. Siirryinkin sitten Levemiriin ja Novorapidiin ja yllättäen minun olikin niillä helpompi hallita verensokerin nousua.  Toinen ikävä seuraus oli se, että furesiksen määrän o...

No niin, herätkääpä rouva Lahti, leikkaus on ohi ja olette täällä heräämössä. Munuaisensiirto on tehty. Tätä toivoin, tätä sain: ”äläpä koske siihen happimaskiin, hm, annanpa olla” Ikävääkin ikävämpi kokemus heräämön hoitajasta. Olo oli kauhea ja happimaski ahdistava. Muistan kyllä nostellen sitä pois kasvoilta, mutta olisi siitä voinut mukavamminkin huomauttaa ja lempeämmin puhua tuossa tilanteessa olevalle potilaalle. Ihan sama mulle kuinka huono on ollut heräämöhoitajan päivä. Seuraavaksi hän työntää suuhuni lusikalla jo liuoksenakin kamalan makuista kaliumsitojaa, Resiniumia. Se on lääkeaine, jota käytetään akuutin hyperkalemian hoidossa. Kalium arvoni oli leikkauksen aikaan pompsahtanut reilusti yli sallittujen arvojen. Oksennushan siitä tuli, mutta jotain kait pysyi sisälläkin. Tosin se ylimäärä sitten poistuu ulosteen kautta, minkä odotteleminen leikkauksen jälkeen saattaa viedä tovin. Heräämössä kului tunteja, olin mennyt sinne noin klo 17.30 ja osastolla olin aamuyöllä en...

Makaan sairaalasängylläni ja katselen kuinka kattorakenteet vilisevät silmieni editse. Ollaan matkalla kohti leikkaussalia. Hiljaa, minä agnostikko, ristin käteni ja pyydän apua maailmankaikkeuden voimista. Tunnen, että isä on lähellä, melkein tasan vuosi sitten isän sairaudet etenivät nopeasti ja  hänen kuolemansa oli yllättävä, vaikkakin tiedostettu. Mietin käykö minulle nyt samoin, näenkö rakasta tytärtäni ja miestäni enää koskaan, mutta tämä valinta oli jo tehty ja me kaikki tiesimme mitä se pahimmassa tapauksessa voi tarkoittaa. Leikkausalin ovet avautuvat, kuten niin usein ennen tätä. Henkilökuntaa näyttää olevan paljon, osa esittäytyy, osa ei. Niistä jotka ennen leikkausta kävivät moikkaamassa, on jäänyt hyvä muisto, toiset ovat vain vihreitä hahmoja jossain mieleni perukoilla. Nämä leikkaussalin sankarit tekevät vaativaa ja raskasta työtään tarvittaessa vuorokauden ympäri. Heitä on valiojoukko, joka on niin pieni, ettei särkymävaraa ole. He ovat alansa huippuja, joiden...

Suomessa aloitettiin elinsiirtoleikkaukset vuonna 1964 munuaisen siirrolla. Vuonna 2017  munuaissiirtoja tehtiin 240 kappaletta. Viime vuosina munuaissiirtojen määrä on vaihdellut 200 molemmin puolin. Munuaista odottaa elinsiirtolistalla vuosittain noin 400 potilasta. Suomen laki sallii toistaiseksi munuaisen luovutuksen elävältä luovuttajalta, vain lähiomaisten kesken. Myös puoliso voi luovuttaa munuaisen puolisolleen. Lakia ollaan uudistamassa, mutta se on selvästi jäänyt Sote uudistuksen jalkoihin. Me kaikki munuaispotilaat toivomme lain pikaista käsittelyä. Ruotsissa suurin osa munuaissiirroista tehdään suunnitellusti, jolloin sekä vastaanottajan että luovuttajan paranemisennuste on korkeampi.  Minä olin elinsiirtolistalla vaihtelevasti kahdeksan vuotta. Se aika minua hoidettiin dialyysihoidoilla. Hoidot ovat kuluttavia ja rankkoja, kaikki eivät kestä hoitoja, vaan heidän tilanteensa johtaa kuolemaan ennen mahdollista elinsiirtoa. Olen dilayysiaikanani nähnyt dialyysi...

Olin eilen kirkossa. Oli Pyhäinpäivä, jolloin seurakunta muistaa kirkkovuoden aikana kuolleita seurakuntalaisia. Kirkko oli täynnä, oli selvästi lähdetty paikalle koko perheen voimin. Sukua oli paikalla monessa polvessa kuulemassa kun vuoden aikana kuolleen rakkaan nimi vielä kerran kirkkokansalle sanottiin. Sitten sytytettiin kynttilä ja vietiin se läheisen haudalle.  Kaunis tapa, mutta pitkä ja puuduttava tilaisuus. Mietin siinä takapenkillä istuessani monenelaista. Miksi ihmiset lukevat ja katselevat virsikirjaa, mutta eivät kuitenkana laula niitä tuttuja lauluja, kuten Maankorvessa kulkevi lapsosen tie, joita me kaikki osaamme ja ihan varmasti tuo päänsä painanut kirkkokansa ainakin osaa? Onko kristillinen kasvatus vienyt ihmisiltä osallistumisen ilon ja antanut tilalle nöyristelevän asenteen, enhän minä kun enhän minä kun enhän minä osaa laulaa. Laulaa osaavat kaikki, miksi pitäisi hävetä omaa ääntään, jonka kristityt mieltävät Jumalan heille antaneen, eikö Jumala halua...

Elokuun tuuliset päivät ovat puhallelleet pois heinäkuun helteet, viemättä siltikään vielä pois kesäisen kauniita päiviä. Iltaisin, jo pimeän tultua olen saanut seurata upeana leiskuvaa salmaointia ja rajuja vesisateita, omalla lasitetulla parvekkeella. Kuinka sitä ihminen voikaan nauttia asunnosta kerrostalossa, korkealla 6. kerroskessa. Huippua on lasitettu parveke, jossa toukokuussa ostettu sohva on palvellut välillä sänkynä ja löhöilypaikkana, parvekekutsujen istuimena ja muuten vain kesän parhaana paikkana. Lasihuoneemme olisi aivan sietämättömän kuuma, jos siinä ei olisi kaihtimia suojaamassa liialta auringonpaahteelta. Sltikin osa sinne keväällä hankituista kasveistä kuoli kuumuuteen, mutta laitetaan nyt tähän muistiin, että Marketat ja Muraatit menestyivät loistavasti. samoin jo kaksi edellistä joulua joulukuusena palvellut Huonekuusi kasvoi ja voi hyvin. Puhumattakaan kahdesta kaktuksesta, joiden kasvupyrähdys ihan häkellyttää.  Tänään on todellakin se Nalle Puhin tuu...

On lämmin heinäkuinen-ilta, lämpötila on lähes 30 astetta kellon lähetessä ilta yhdeksää. Kotona ei ole ilmastointia, mutta konellinen ilmanvaihto pelaa hyvin ja lievittää hieman iltapäivän kovinta kuumuutta. Lisäksi koti on kerrostalon kuudenessa kerroksessa, jossa merituuli vilvoittaa ilmaa, lähes aina. Tämä erikoinen hellejakso on jatkunut Oulussa jo lähes koko kesän, juhannuksena oli viileää ja satoi, samoin yhtenä heinäkuun alkupäivistä. On todella kuivaa, nurmikot kellastuvat ja joet kuivuvat. Ilmatieteen laitos antoi varoituksen vaarallisesta helteestä.  Onhan tämä jopa vähän pelottavaa, kun kuuluu useimpiin niistä riskiryhmistä, joita helteestä varoitellaan. Sydän- ja verisuonipotilaat, munuaispotilaat, diabeetikot yms. Hankalinta tässä on ehkä se kun ei hikoile. Hiki on elimistön luonnollinen tapa torjua ylikuumenemista. Hiki viilentää ihoa ja saa olon tuntumaan sidettävältä kuumassakin.  Helle rasittaa sydäntä ja saa aikaan kummallisia, jopa uusia sy...

Viime päivinä on puhuttu paljon elinsiirroista. Itse kertaalleen munuaissiirron kokeena ja uutta mahdollista siirtoa odottavana koen olevani oikea henkilö osallistumaan tähän keskusteluun. Uusi elinsiirtolaki on vihdoin tulossa eduskuntaan. Uuden lain voimaantulon myötä voi meilläkin munuaisen lahjoittaa myös naapurin Maijalle. Enää ei luovuttajan tarvitse ola avioliitossa tai asua samassa osoitteessa elimen vastaanottajan kanssa. Ihminenhän pärjää vallan hyvin yhdellä terveellä munuaisella, miksipä ei siis auttaisi apua tervitsevia?  Tässä suhteessa Suomi on ollut takapajula muihin sivistysvaltioihin verraten. Haluaisin usko ja toivon toki, että saavutamme uuden ajan munuaissiirtojen saralla, mutta epäilen kuitenkin, että tilanne ei kovin nopeasti konservatiivisen kansakuntamme parissa muutu. Vielä tällä hetkellä munuaisen saa luovuttaa perheenjäsenelleen, tämä on hyvin yleistä lasten sairastuessa. Silloin jompi kumpi vanhemmista sopii luovuttajaksi ja näin lapsen dialyysihoidot...

Aloin kaipaamaan leikkiä, iloista, sunnittelematonta, ajasta aikaan ja todellisuudesta toiseen vievää leikkiä. Halusin löytää oman sisäisen lapseni. Sen löytämiseen ei välttämättä tämä elämä riitä, mutta kaiken jäljellä olevan, olen päättänyt siihen käyttää. Siksipä olen tehnyt isoja päätöksiä. Pitkän ja tunteikkaan miettimisprosessin jälkeen olen valmis täältä linnantornistani kuuluttamaan: "Minä olen päättänyt hakeutua eläkeelle!" "Wou ja jipii", "jo sitä on odotettukin", "ihan mahtavaa", "teet ihan oikein" -näillä ja muutamilla ensityrmistyksen jälkeen saapuneilla kommenteilla, minua on päätökseeni saateltu. Osa-aikainen työkyvyttömyyseläke on minulle jo muutaman vuoden ajan tullut tututksi ja sitä myötä osa-aikainen työ. Vaikka olen jo ollut osaksi pois työelämästä ei päätös eläkeen hakemisesta ole ollut helppo. Työnkuva on kuitenkin muuttunut ja työn tekemisen vaatimukset kiristyneet. Koen, että on aika luovutta hommat nuorem...

Kaksi viikkoa sitten liityin luovan kirjoittamisen kurssille. Päätös osallistua kurssille tapahtui  siskon suosituksesta ja hetken mielijohteesta, heittäytyen ja rohkesti tässä hetkessä eläen ja se kannatti. Kurssi tapahtuu nettikurssina ja päivittäiset tehtävät ovat tarpeeksi helppoja ja yksinkertaisia, jotta kaikki pääsevät mukaan ja osaavat ne tehdä. Yksi tehtävä mitä olen tehnyt on ns. aamusivut. Kirjoitetaan mitä mielen päällä vain on, joka aamu, kolme sivua. Sivun koon voi valita itse. Olen kirjoittanut nämä sanat aina aamiaspöydässä. Helposti ja nopeasti kolme sivua täyttyy ja pää tyhjenee. Päivän voi alkaa siitä puhtain mielin.  Luovuus on joskus ollut minultakin pahasti hukassa. Nuorena ompelin ja tein monenlaisia käsitöitä, hullunkurisia ja omanlaisia. Kun aloitin Artesaaniopinnot Pikisaaren käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa luovuus meni piiloon. Toki tehtiin paljon hienoja juttuja, mutta ompelutekniikoiden ja muun teoriatiedon pänttääminen miltei tappoi...

On hienoa, että meillä on mahdollisuus ottaa töistämme lomaa kaikkina vuodenaikoina. Peruskoulussakin asiat on järjestetty niin, että lomaa on syksyllä, keväällä ja kesällä, sekä vuodenvaihteen loma-aikaan. Nyt on se ihana hiihtoloma-aika ja meillä täällä Oulun korkeudella juuri alkanut hiihtolomaviikko.  Lapsena vietin hiihtoloman aina mummulassa. Oli ihanaa kun mentiin isolla joukolla mummulaan. Mukana oli isot-siskot ja serkut. Mummulla oli maalla, joten tilaa riitti. Nukuttiin siskonpetissä ja isommat saivat jonakin vuonna nukkua jopa piharakennuksessa, jonka huone lämpeni sähköpattereilla ja jossa oli tilaa pelihommille. Minä, nuorimmaisena taisin aina nukkua mummun ja Mirja-tädin kanssa pirtin viereisessä kamarissa. Mummulassa oli iso pirtti, jonka lankkulattian Mirja-täti maalasi säännöllisesti joka kesä. Pirtissä oli iso uuni, puuhella ja sähköhellakin oli jo kun minä siellä lomia vietin. Vanhatpojat, Pentti ja Heikki nukkuivat talvisin pirtissä, kesällä pihakamarissa....

Melkoinen viikko takana. Siksipä päädyinkin päivittämään Käsityötä sivuni, käy lukemassa mitä olen puuhastellut. https://vihlontaa.blogspot.fi/p/kasit.html Tietysti olen myös uppoutunut sarjoihin ja kirjoihin. Kun sain katsottua The Vampire Diaries sarjan seitsemmän tuotantokauden 22 jaksoa luin pari dekkaria ja niiden ja muiden kirjojen arviointeja voit käydä lukemassa Dekkareita ja muutakin luettavaa sivulta. https://vihlontaa.blogspot.fi/p/luettua-ja-lukemattomi.html Tänään jätän kirjoittamisen tähän. Pitää pureskella menneiden parin viikon tapahtumia ja palata asiaan sitten kun asiaa on. Silta on loppumassa, sen katsominen on seuraavaksi suunnitelmissa. 

Tammikuuta elellään ja talvi tuntuu hiljalleen tulevan Ouluun. Lunta on kertynyt kinoksiksi asti, tiet ovat paikoin jäiset ja uraiset, pyöräteiden kunnossapito vaikuttaa haasteelliselta, autojen akut hyytyvät ja lasit vaativat rapaa. Mitäpä muuta se talvi on? Osa ystävistä on innostuneita hiihtäjiä, kovakuntoisia latujen sankareita tuntuu Auran majan ympäristössä riittävän. Ruskotunturilla on laksettelukausi alkanut, varsinkin lapset ja nuoret pääsevät nauttimaan kotirinteen riemusta jopa arki-iltoina. Entäpäs luistinradat, niitä löytyy vielä joidenkin koulujen läheisyydestä ja kaukaloita höntsäkiekkoilijoille ainakin Lintulasta, jokohan Niittyaro lienee avattu. Nallikarin tienoilla ihmiset kävelevät, seisahtuvat nauttimaan tammikuun kalpeasta auringosta. Joku saattaa Hietasaareen piipahtaessaan laittaa nuotion roihuamaan ja paistaa tulilla makkaran. Hyvin on Oulussa asiat, jos ulkoilemaan pystyy. Minulta on jäänyt hiihtäminen, vuosiin en ole luistellut eikä laskettelukaan enää ol...